SaPa vankisti asemiaan KaPan kustannuksella

SaPa – KaPa-51    4-2 (2-0)

SaPa oli perjantaiseen kotiotteluunsa Kangasniemen Pallo 51:stä vastaan kotitehtävänsä huolellisesti tehnyt. Voiton taustalla oli aavistus siitä, kuinka KaPa pelaa. Kuinka se aikoo murtaa kotijoukkueen puolustusryhmityksen?

SaPalla oli vastalääkitys valmiina. Puolustuksessa oli pelaajien välit tiiviit. Ja mikä tärkeintä, maalivahti Erkka Häkkinen oli takalinjojen viimeinen lukko. Vastaantulojen ajoitus oli nyt kohdallaan.

Häkkisen kauden paras peli saattoi pelastaa jopa joukkueen sarjapaikan.

-Häkkinen sai tällä pelillään anteeksi alkukauden pari epäonnistumista. Hän piti meitä ensimmäisen jakson pystyssä, mietti SaPan valmentaja Tero Lehikoinen.

Lehikoinen tunnusti, että hän pelkäsi alkuun SaPan puolustuksen keskustan toimivuutta. Pentti Savolaisen paikalle toiseksi toppariksi oli nostettu Kari Kuivalainen. Kuivalainen oli kuitenkin tontillaan yhdessä Santtu Hakolan kanssa joukkueensa avainpelaajia.

Myös KaPan valmentaja Ismo Vaittinen harmitteli, etteivät he onnistuneet ohittamaan Häkkistä. Vaittinen, entisenä maalivahtina, oli rakentanut joukkueen taktiikan Häkkisen vastaantulojen varaan. Siinä oli SaPan arka paikka; pystyjuoksut maalivahdin ja toppareiden väliin.

-Tiesimme, että sitä ne yrittävät. Ensimmäisellä jaksolla ne pari kertaa onnistuivat, mutta eivät enää toisella, Lehikoinen myhäili.

KaPa sähelsi

Vaittinen ei nostanut pelin tasoa kovinkaan korkealle, mutta tunnusti rehdisti, että SaPa ansaitsi voittonsa. Omiensa peliä hän kuvasi lähinnä sähellykseksi. Hyvistäkään paikoista ei saatu maalia aikaan.

SaPalle voitto tiesi sitä, että joukkue nousi 15 pisteeseen ja KaPa on 11 pisteessä. KaPan tilanne on nyt tukala varsinkin jos Kolmosesta putoaa Neloseen suoraan kolme joukkuetta, joka vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä.

Ottelun ensimmäisen jakso oli hyvää, joskaan ei parasta SaPaa. Se rakensi hyökkäyksiä koko kentän leveydeltä. Myös erikoistilanteissa oli ajatusta.

Kulman jälkitilanteesta tuli myös SaPan ensimmäinen maali 12. minuutin kohdalla. Janne Mensonen antoi oikealta kierteisen keskityksen, johon ensimmäisenä hyppäsi Santtu Hakokola repien auki samalla KaPan puolustuksen.

Santtu jatkoi pallon ohuella siivulla takatolpalla väijyneelle Juuso Liukkoselle, jolla oli helppo työ nakata pallo pömpeliin. Kuvio oli jo tuttuakin tutumpi.

Erän lopulla Janne Mensonen kuljetti palloa läpi poikkikentän. Kun sopiva paikka tuli, mies veti liikkuvat taakse ja antoi vasurinsa puhua. Pallo ujelsi pillinä suoraan yläkulmaan.

Maalilla kierrettiin jo puukkoa KaPan voitonhaaveissa. Myös sillä oli paikkansa, mutta kärkimiesten viimeistelystä puuttui se viimeinen silaus.

Lopun alkua

Kolmannessa maalissa, toisen erän alussa, oltiin tekemisissä lopun alun kanssa. Ensin Pertti Häkkinen haastoi rohkeasti KaPan laitapakin ja eteni päätyrajalle, josta antoi keskityksen maalille. Tilanteesta Henri Palvimo puski pallon harmikseen omaan maaliin.

-Se maali söi osaltaan meidän puhtia, Vaittinen mietti.

Maalin jälkeen jostain syystä SaPan ote hyytyi. Peli sai uuden luonteen kun KaPan Markus Laitinen latasi 20 metristä pallon volleystä suoraan yläkulmaan. Maali oli yksi kesän komeimpia.

Kun jaksoa oli pelattu puoli tuntia, Janne Mensonen kuljetti pallon KaPan puolustuksen läpi päätyyn, josta se tuli toiseen aaltoon Aihan Dagille, joka ei erehtynyt.

KaPan toisen maalin teki Elmeri Linnera, joka tökkäsi maalivahdista kimmonneen pallon maaliin.

Kauden vanhetessa alkaa yhä selvemmin kristallisoitua SaPan hyökkäystaktiikka, jossa palloa pyritään pelaamaan mahdollisimman paljon Mensosen ja Jussi Kauppisen kautta.

Kolmikon kolmas lenkki on lähinnä keskikentän pohjalla palloja rouhiva Iiro Teittinen. Tämä kolmikko muodostaa SaPan pelin kovan ytimen. Kolmikko luo hyökkäyksille oikean rytmin.

SaPan parhaana palkittiin maalivahti Erkka Häkkinen ja KaPan paras oli Markus Laitinen.

KaPan Elmeri Linnera oli vaikeuksissa Juuso Liukkosen kanssa

Tuomo Toppinen